Kevättä rinnassa

Kevät tulee viimein kohisemalla! Tänään avasimme talven ajaksi eristetyn tallin tuplaoven ja valon määrä lisääntyi huomattavasti.

Lorella on ollut nyt muutaman viikon aikana terveyden kanssa ongelmaa, pieninkin rasitus on saanut sen yskähtelemään ja toisinaan se on saanut ihan voimakkaitakin yskänpuuskia. Naapurissa asuva ystävä, Titta, kävi tästä syystä tekemässä Lorelle Rain drop hoidon eteerisillä öljyillä ja liekkö sillä osuutta asiaan, sillä tänään Lore ei yskinyt maastolenkillä kertaakaan! 

Hevosia on jo hyvän aikaa voinut tarhata yhdessä, Lore hyväksyy Sekin jälleen osaksi laumaa kun Sambucan kiima laantui. Sekin omistajuudessakin on tapahtunut muutos, veljen tyttöystävä Mira osti sen itselleen humputtelu hepoksi. Sekki kuitenkin jatkaa asumistaan meillä entiseen malliin. 

Lore on kasvattanut itselleen huomattavan heinäkummun talven aikana, sillä heinäpaali oli vapaasti syötävissä. Sovimmekin tänään Helin kanssa, että nyt saa mussutus riittää ja heinät annetaan jatkossa annosteltuina. Kuntokuuri siis tiedossa, jahka yskä laantuu kokonaan. 

Harmillisesti nämä viimeisimmät postaukset ovat kuvattomia, sillä kännykkä ei ole koskaan siellä missä pitäisi kun tapahtuu.

Pakkaspäiviä

Malttamattomasti odotan kesää, talvi on sieltä ja syvältä...! Iltaiseksi rutiiniksi on muodostunut kuuman veden kanto talliin sankko tolkulla, sekä kylmävesiputkien sulatus. Kovimmilla pakkaskeleillä hevoset ulkoili nutut niskassa lyhennetysti ja heinää kului normaalia enemmän.

Merkkejä paremmasta on toki jo huomattavissa, niin hyvässä kuin pahassa, aurinko lämmittää päivällä jo mukavasti, sulattaen tallin ikkunoita ikiroudasta. Ja sitten se kevään synkempi puoli, Sambucan ensi kiima..

Loren lunkin ulkokuoren alta päätään nostaa lisääntymishaluinen orhi, joka ei siedä silmissään kilpailijoita, tässä tapauksessa lauman ainutta toista ruunaa, Sekkiä. Meno alkoi yltyä jo sellaisiin sfääreihin, että ainut ratkaisu oli alkaa tarhata hevosia kahdessa osassa. Sekki ja Sambucca aamupäivän ja Lore Riikan kanssa iltapäivästä myöhä iltaan. Tarhausta kertyy kuutisen tuntia per. Porukka, mikä on melko vähän normaaliin verrattaen, mutta onneksi tämä on väli aikaista. Myöhemmät kiimat kun eivät saa Lorea päästään sekaisin.

Jos tästä jotain positiivista etsii, niin kestääpä talli jollaintapaa inhimillisissä lämpötiloissa, ku tilaa on jatkuvasti lämmittämässä vähintään kaksi kopottia.

Sitä oikeaa kevättä odotellessa...

Laitumen tekoa ja tallin siivous

Teknisten ongelmien vuoksi julkaisuja ei ole onnistuttu tekemään, josko tämä nyt onnistuisi. Laajennettiin tuossa kesän aikana laidunta pois pihapiiristä. Varasin hommaan 250 eristintä sekä 2km lankaa ja niillä jopa selvittiin. Urakka oli melkoinen, sillä meidän täytyi tehdä metsään muutaman sadan metrin pituinen kuja, jota myötä hevoset pääsevät kulkemaan pellon ja pihan väliä. Aidan valmistuttua veimme kertaalleen Helin kanssa hevoset pellolle taluttaen, mutta sen jälkeen kului viikko, ennen kuin itsenäisesti siirtyivät pihasta pois. Jännityksellä odotin osaavatko tulla oikeaan aikaan iltaruokiaan odottamaan ja kyllähän nuo portilla nököttivät prikulleen silloin kun piti. Kertaalleen jäivät koko laumana yöksikin lahdenpelolle, eivät varmaan tahtoneet pimeän metsän läpi kulkea. Riika löysi aidan heikon kohdan, virta ei kulkenut, sillä horsmikko oli kasvanut aidan kohdalta niin korkeaksi. Onneksi muut hevoset silti kestivät aidassa, vaikka langat olivatkin poikki.



Saatuamme laidun asiat kuntoon aloitimme tallin siivouksen ja maalauksen. Alkuun pikkutallin puoli putsattiin hämähäkinverkoista ja pölystä, jonka jälkeen miltei kaikki pinnat maalattiin kalkkimaalilla. Hevosten piti olla vuorotellen yöt sisällä muutaman päivän ajan, kun maali vaati kuivumisaikansa. Ison tallin puoli tehtiin urakoiden viikonlopun aikana. Tyhjensimme samalla myö lammaskarsinan pohjaa myöten. Talli valoistui ja siisteytyi huimasti, hevosetkaan eivät meinanneet löytää enää karsinoihinsa muodonmuutoksen jälkeen.

Alla muutama kuva urakasta.

Talli ennen:

Työvaiheita:

 

Talli puhdistuksen ja maalaamisen jälkeen:

Ravikortti!

Pääsipä tosiaan käymään niin, että ajoin C-ajoluvan! Ajauduin kurssille ehkä hieman painostettuna, mutta jälkikäteen kyllä ihan tyytyväinen olo, vaikken koskaan tulisi kilpaa ajamaankaan. 😊

Kurssille oli pääsykoe, jossa tarkistettiin valjastustaidot ja hevosen hallinta kärryistä käsin. Jälkikäteen huvittaa, että pääsykoetta jännitin koko kurssin aikana ehkä eniten. 😄

Kurssilla oli muutama teoriakerta ja niiden yhteydessä harjoteltiin volttausta kärryjen kaa, ilman hevosta. Hevosten kanssa oltiin sitten muutama kerta harjoittelemassa. Kyydit järjestyi näppärästi yhteiskyydillä, kun samalta kylältä oli toinenkin käymässä kurssia.

Suoritin kurssin kahdella hevosella, Jaanalta lainasin Lorea ja naapurista yhdelle kerralle Pikku-Veljeä. Pikku-Veljellä suoritin myös pääsykokeen. Riikaa ei voinut edes harkita, kun hevosen on oltava Suomen rekisterissä.

Lore toimi kurssilla aivan mainiosti. Eihän sen tosin pitäisi yllättää, missäpä se ei toimisi. 😊 Eniten jännitin miten se lastautuu ja kuinka paljon ottaa ohjalle. No, ottihan se, ekan kerran jälkeen oli yläkroppa melko hellänä. 😄  Malttoi kuitenkin, ja lastauskin sujui koko ajan paremmin, viimesellä kerralla ei enää edes koittanut onko aivan pakko. Voltissa toimi hienosti ja vauhti oli helppo sovittaa johtavan mukaan. Jälleen kerran todettava, että on se kultakimpale! ❤️

 

Pääsykokeessa ja yhdellä harjoittelukerralla oli lainassa Kukkosesta (ravitalli naapurissa) 4-vuotias lv-ruuna Oxan Cockadoodledo eli Pikku-Veli. 😊 Hienosti toimi sekin nuoresta iästään (ja minun jännityksestä) huolimatta!

 

Kukkosen Timolle kuuluu muutenkin suuri kiitos koko kortin saamisesta, sillä siellähän opin työssäoppimisaikana viime talvena ajamaan pelkän ajelun sijasta. 😊

Loppukokeessa oli ensin teoriaosuus, 50 kysymystä, 8 sai olla väärin. Ajokokeessa katsottiin valjastus ja voltattiin viisi lähtöä, joista viimeisellä kerralla ajettiin porukassa kierros. Tottakai loppukokeeseen osui kunnon rapakeli! Ja tulosta sekä palautetta sai jännittää ihan viimeiseen asti. 😄

 

Mikä kesä?

Suomen kesä: räntää, rakeita ja jäätävä viima.. Noh, eipä ole ollut kiirettä laitumien teossa!

Heli harjoitteli traktorilla ajamista koulua varten ja käytiin hakemassa heinäseipäitä tolpiksi, tarkoitus olisi tehdä laidun pellolle, joka ei ole pihan tuntumassa. Ajatuksena on, että vedämme kujan metsän läpi niin, ettei hevosia tarvitse siirtää käsipelissä laiduntamaan. Käytännössähän tämä tarkoittaa polun ravaamista sekä aitalangan ostoa kilometrikaupalla. Itseäni hieman jännittää osaavatko hevoset tulla pihaan iltamuonille ja talliin sekä se, kestääkö Riika aidassa.. Oma haasteensa on myös hevosten liikutus, tai oikeastaan se, että pitääkö niitä olla hakemassa sieltä aidan kauimmaisesta nurkasta, jääköön nähtäväksi.

Jos jotain hyvää tästä hitaasti alkavasta kesästä pitää keksiä, niin mainittakoon, että Loren loimitus aloitettiin muutamaa viikkoa myöhemmin kuin edellisenä kesänä, eikä polttiaisia ole vieläkään näkynyt. Tämä kesä mennäänkin pelkällä loimella ja rajoitetulla ulkoilulla, kun viime kesän antihistamiinilääkityskokeilu oli mielestäni turha.

Heli suoritti tänään hyväksytysti C-luvan ajokokeen ja siihen kuuluvan kirjallisen testin! HYVÄ HELI JA LORE!! Mukava oli tuon touhun lomassa huomata myös Loren kehitys lastauksessa, viimeisimmät kerrat se käveli suoraan sisään ilman protesteja, sekä koppiin, että kuorma-autoon. Heli kertokoon tarkemmin noista ajoharjoituksista sekä kokeesta, itse kun en ikävä kyllä kertaakaan päässyt mukaan hommaa seuraamaan.

Elo jatkuu arkisena pönötyksenä lämpimiä säitä ja ensimmäisiä uittokertoja odotellessa.

Valmennus

Meillä kävi valmentaja Karoliina Jauhiainen "Karkku" Iisalmesta pitämässä yksityis- ja paritunteja toissa sunnuntaina. Oli kyllä hienoa päästä vääntämään omilla hevosilla, vaikkeivät ne ihmeitä osaakkaan. Palkkasin meille hovikuvaajankin, pullapalkalla, jotta päivä tulisi ikuistettua.

Homma starttasi klo 11:30, ensimmäiseksi Karkku testasi Sekkiä n. 15min, jotta osaisi ohjata Millaa nimenomaan Sekin kanssa työskentelyyn. Kateellisena katsoin vierestä, kuinka niin vähässä ajassa vieraasta hevosesta saakin paljon irti! Milla jatkoi työskentelyä Sekin kanssa ja oli mukava nähdä Millaakin vaihteeksi potkittavan persuuksille :) Tuttuun tapaansa Milla ratsasti laulellen, vaikka Karkku pitikin huolen siitä, ettei selässä oltu pelkästään kyytiläisenä. 

Sekin kanssa tunnin tärkeimpänä antina jäi mieleen liikkeen ja vauhdin hallintaan saanti, se että askellajit olisivat eteenpäin pyrkiviä, mutta riittävän rauhallisia. Puolipidätteet sekä istunta ovat keskeisessä roolissa, kun mietitään ratsastusta jatkossa. Myös kuolainvalintaa kentälle pohdittiin, sekä mahdollista turpahihnan käyttöönottoa.

Seuraavana estraadille saapuivat Heli ja Riika. Heli kertoi Karkulle Riikan kanssa esillä olleista ongelmista, vinoudesta oikeaan kierrokseen sekä vasemmalle väistämisen vaikeudesta, tai oikeastaan sen puutteesta. Helille tuli paljon sanomista eteen kippaavasta asennosta, joka olikin tiedossa. Vasemman jalan pohje tahtoi irrota hevosesta. Niitä sitten petraamaan. Riika oli asiallinen ja yritteliäs ja saatiin paljon vinkkejä jatkoon, etenkin kuinka saisi oikean pohkeen läpi ja millaisia harjoituksia kannattaisi tehdä. Vasemmalle väistö saattaa vaatia vielä tutkimuksia, että onko hevosella joku syy, miksei siihen suuntaan ota ainoatakaan ristiaskelta, vaan lähtee puskemaan oikealle ihan väkisin (jopa ihmistä päin!). Laukka meni ihan kohtuu mukavasti, vaikka edelleen vauhdikasta onkin (tuli yksi ihan hyväkin pätkä!). Kuolainvalinta Riikankin kohdalla (edelleen) mietinnässä. Nyt oli suussa kielentilallinen Kimblewick, muttei oikein tuntuisi ihan hyvältä silläkään. Laukan jälkeen taipui kivemmin tiukemmalla otteella ollessaan (oli 'hieman' vauhdikas), mutta toisaalta kuumuu kovasta/tiukasta otteesta ja alkaa paahtaa suu auki. Ehkäpä palataan kolmipalaoliiviin ja kokeillaan turparemmiä.

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä kentän ottivat haltuun Jaana ja Lore sekä Jatta ja Nappi. Tunnin toiveina oli keskittyminen perusistuntaan sekä jalkojen ja käsien oikeisiin paikkoihin. Tunnin aikana ratsastimme erilaisia voltteja ja ympyröitä, keskittyen taivuttamaan hevoset kunnolla, Kävimme läpi  kaikki askellajit, sekä kokeilimme myös väistöjä. Ohjeena Loren kanssa ratsastamiseen tuli taivuttelut elastisuuden lisäämiseksi ja säilyttämiseksi sekä monipuolisen liikuttamisen jatkaminen. Myös askellajien säilyminen ratsastajan toivomina olisi suotavaa.. :D Ratsastajaa (Jaana) kehoitettiin ratsastamaan reilummin pohkeella sekä pyytämään ja vaatimaan hevoselta haluttua liikettä päättäväisemmin, jalustimien olisi oltava muutamaa reikää lyhyemmät..

Nappia ratsastettaessa pitäisi muistaa ennakoivan katseen käyttö sekä käynnissä eteenpäin pyrkivyys. Jatan jalustinhihnoihin pitäisi saada pituutta, jotta pohkeet asettuisivat oikeille paikoilleen ja tukisivat näin hevosen liikettä ja sen suuntaa. Napille oikea kierros oli myös haastavampi ja Karkku sanoikin, että tunnin aikana huonoa kierrosta tulisi työstää 45min ja helpompaa 15min. 

Kaiken kaikkiaan päivä oli oikein onnistunut ja opettavainen. Karkku ja Milla kävivät kahvien jälkeen pitämässä yhden pari tunnin vielä Sydänmaallakin. Ajatuksena olisi, että valmennus jatkuisi syksyllä koko viikonlopun kestävänä sessiona, sitä innolla odotellessa!

Klinikkaharkkaa

Pääsin käväsemään hevosenhoitajaopintojen tiimoilta Joensuun kaupungin klinikalla työssäoppimassa viime vuoden lopupuolella ja nyt kevättalvella yhteensä muutaman viikon ajan .

Ja siellähän oli huippua! Päivät hurahti niin nopeaan, että kelloa piti muistaa vilkuilla. Hevospuolen eläinlääkärinä klinikalla toimii Satu Rönkkö, silloin tällöin Marjaana Konttinen. Itse siis olin Satun mukana. Ja pakko kehua, on hyvä eläinlääkäri! Asiantunteva, mukava ja kaikesta näkee, että on oikealla alalla. Ja opiskelijan näkökulmasta katsottuna myös ihanteellinen, kun mielellään kertoo mitä tekee ja miksi.

Klinikan viikot jakautuvat klinikkapäiviin ja tallipäiviin, joita on pääsääntöisesti 1/vko. Lisäksi Satulla on vuorollaan päivystysvuoroja, joilla en kuitekaan käytännön syistä toki mukana ollut. Päivät olivat kiireisiä keväällä, loppuvuodesta oli hieman hiljaisempaa.

Eniten klinikalla oli oikeastaan erilaisia jalkavaivoja ja niiden tutkimista sekä hoitoa eli ontumatutkimuksia, röntgenkuvia ja ultrauksia sekä nivelpiikityksiä. Kuvia on mielenkiintoinen katsella ja sieltä alkoi jo hahmottaa miltä niiden kuuluu näyttää. Ultrakuvaa on hankalampi katsoa, onneksi Satu aina kertoi ja näytti, jos kuvassa oli jotakin erikoista.

Suita toki paljon tutkittiin, klinikalla on käytössä sähköraspi (kätevä vehje!). Pari diasteematapausta myös oli, ja lohjennut poskihammas. Sekä tähyjä, etenkin keväällä. Ruunausta pääsin seuraamaan myös, sekä sen jälkihoitoakin, kun paraneminen ei sujunutkaan odotetusti. Sekä rokotuksia tietystikin.

Opin paljon tuon muutaman viikon aikana, pidempäänkin olisi viihtynyt. Oli hienoa päästä näkemään erilaisia hevosia, ja hevosenomistajia! Jopa klinikkaeläinhoitajan ammattitutkinto alkoi kiinnostaa, hieroja nyt kuitenkin edelleen etusijalla. :)