Valoa pimeässä ja hiuslisäkkeitä

Tämän kertainen päivitys ei taaskaan ole päiväsidonnainen, vaan kertoilen viime aikaisia tapahtumia ja hullutuksia :)

Aloittakaamme siitä, että Lorella kävi toissa viikolla vuokraaja ensimmäistä kertaa. Kaikki meni niin hyvin kun vaan voi olettaa menevän sumuisessa ja pimeässä illassa ja ratsastus pohjan ollessa mutanilju pelto.. :D Meillä oli halogeeni työvalo viritettynä miljoonan jatkojohdon päähän pellon laidalla ja siinä sitä sitten mentiin. 

Ajattelin jo, ettei kukaan hullu varmaan toistakertaa pitkänmatkan takaa tule meidän pienelle maalaistallille jumalan selän taakse ratsastamaan, kun Petrumatiekin alkaa jo näyttämään todellista luonnettaan kaikkine monttuineen ja pehmenneine kohtineen, mutta olin väärässä, uudet tärskyt on jo sovittu :)

Vuokraajan tallilla käyntiajat vaativat ratsastamisen onnistumista myös pimeässä, ja tämän innoittamana päätinkin kokeilla kuinka Lore käyttäytyy yksin maastossa otsalampun valossa. Noh, hyvinhän se meni, tosin lamppu oli senverran surkea, ettei sen kanssa uskaltautunut kuin kävelemään. Muutamaan otteseen metsässä rymyävä Toto säikäytti Loren matkalla, mutta silloinkin reagtiona oli vain pieni pyrähdys eteenpäin.

Heijastimia ei voi koskaan olla liikaa..:)

Helikin uskaltautui viimein hevosen selkään raskaudesta jouhtuneen taukonsa jälkeen, ensin Loren ja myöhemmin Sydänmaalla Unskin, tuo Sydänmaan reissu onkin jo seikkailu itsessään, mutta ei siitä sen enempää.. Helin haaveilu oman karvakorvan ostamisesta voimistuu päivä päivältä, eikä asiaa ainakaan jarruta meikäläisen kannustus asiaa kohtaan :)

Huomatkaa ratsastukseen erinomaisesti soveltuvat reinot :D

Viime viikkojen aikana ratsastaminen on jäänyt entistäkin vähemmälle johtuen flunssasta sekä auttamattomasti pimenevistä illoista, klo 16:00 on jo hämärää!! :( Koska hommiminen suoraan hevosten kanssa ei ole onnistunut,päätin päivittää pollejen ruokinta ohjeet, sekä tein ohjeen iltatalli hommista, tämä siksi, että Loren vuokraaja on lupautunut avustamaan tallitöissä käydessään.

Tässä blogin hiljaisuuden aikana sattui myös ikäviä asioita, Titta hajotti selkänsä, eikä näin ollen ole päässyt hänkään hevosen selkään, ennenkuin tänään. Kävimme hissukseen pellolla kokeilemassa mitä selkä sanoo ratsastuksesta, minä ja Lore sekä Titta ja Nappi. Nuorikko oli kerännyt energiaa liikuttamattomuuden aikana, ja tästä syystä temppuili aluksi viskomalla päätään ja syömällä aina kun vaan pystyi. Muutaman kerran kun pelto oltiin päästä päähän menty, Nappikin asettui ja toimi kivasti. Ratsastuksen lomassa harmittelimme yhdessä Loren jouhettomuuttta, eritoten etuharjan uupumista. Siitä se ajatus sitten lähti, ja loppu tulemaksi Nappi vastentahtoaan lahjoitti Lorelle tupsun harjastaan..

Kaikki neljä kotona jälleen

Tänään oli tallilla käynnissä talvitarhojen pystytystä ja puhdistusta, eli tappavan tylsää työtä talikon ja rautakangen kanssa sormet verillä ja kämmenet rakoilla.. 

Laidunmaa oli sateen jäljiltä niin pehmeä, että kumisaappaat päästelivät ällöttävää "Slurps" ääntä jokaikisellä askeleella jonka otti, hyvä kun jaloissa pysyivät, hevoset taas olivat ottaneet kaiken ilon irti tuosta MutaLiejuLöllöstä joka velloo tarhoissa, todistus aineistoa asiasta alla..

Minulla on pakottava tarve jakaa kanssanne hieman työvälineidemme kuntoa, jotta ymmärtäisitte miksi tämä tarhojen korjaaminen tuntuu aina yhtä puuduttavalta pakkopullalta.. 
Käyttäkäämme esimerkkinä rautakankea, senhän kuuluisi olla suora,eikö vain? No ei muuten meillä ole, kanki nääs on taipunut keskikohdastaan niin, että muodostaa miltei 90 asteen kulman.. Kangen maahan upotuksen täytyy tapahtua tietyn asteisessa kulmassa, jotta reikä jollain tapaa saadaan aikaiseksi.. Tolpan kiinni hakkaaminen tällä kyseisellä työvälineellä lähenteleekin jo vaikeusasteeltaan ydinfysiikkaa. Harmi ettei kuvakollaasiini kertynyt otosta tästä toimenpiteestä, voin kertoa, että on vaarallisen näköistä touhua.

Päädyimme tekemään kaksi erillistä tarhaa, sillä Nappi ja Milla tulivat takaisin Petrumalle ja välttääksemme jälleennäkemisen vimmassa sattuvia haavereita pidämme pollet muutaman päivän erillään toisistaan. Ukoilla kun on jo hokkikengätkin jalassa ja Lorella tapana viuhtoa hieman kintuillaan tilanteissa, joissa se kuvittelee olevansa edelleen ori.. 

Ihmettelin tässä yksi päivä miten ihmeessä kaksi vanhaa ruunan rupsukkaa (tosin muutaman vuohen avustuksella) pystyy syömään ison heinäpaalin vajaaseen kahteen viikkoon, noh, vastaus löytyi kun rapsuttelin ja kärräsin hukkaheinää tarhasta lantalaan, sitä oli valehtelematta ainakin 10000000 kärriä.. 

Tämän päivän kruunasi tietysti Mamman ja Napin kotiutuminen, voi sitä riemua! Kuvat kertokoon jälleen kaiken, olkaa hyvät (Pahoittelen kuvan laatua osissa otoksista)

Loren liikuttaminen on viime aikoina jäänyt aivan liian vähälle, lapsiperhearki ja pimenevät syysillat verottavat osansa tässä hommassa, samoin toki työ, siksipä olenkin etsiskellyt Lorelle vakituista vuokraajaa muutamaksi kerraksi viikossa ja maanantaina meillä, tai siis Lorella ja vuokraaja ehdokkaalla on tärskyt :) Toivottavasti homma alkaa toimimaan, niin loppuu tämä huonon omatunnon poteminen edes tässä asiassa. 

Ps. Paikallis lehdessä oli juttuva karvakorvista ja muutamasta kaksi jalkaisestakin, lukaseppa :)