Mistä kaikki sai alkunsa

Mie oon ollu hevostyttö niin kauan ku jaksan muistaa. Äiti on kertonut, että ensimmäistä kertaa olin ponin selässä kesämaassa ja mökötin koko talutusratsastuksen ajan, koska olisin halunnut mielummin vesiliukumäkeen.. :) Eli tuolla kertaa en ilmeisesti vielä kaviokkaille lämmennyt.

Lapsuusajan hevostelun keskiönä ja hevosmiestaitojen perustan antajana toimi Heinäahon hevos- ja lomatila. Tuolla tallilla kasvettiin vuosien ajan hevostan rinnalla, aluksi kesäleirien merkeissä ja leiritoiminnan loputtua ravureiden ja siitostammojen sekä -oriiden kanssa pelaten.

 Jo tuolloin minulle oli itsestään selvää kuinka suuri vastuu omassa hevosessa on, miten se sitoo, työllistää ja aiheuttaa jatkuvaa huolta ja murehdintaa. Tosin yhtä selvää oli myös se, miten paljon nämä kaviokkaat antavat sisältöä elämään, naurattavat, lohduttavat ja nostattavat itsetuntoa. Hevonen ei ole koskaan ollut minulle vain lemmikki tai harrastus, se on kuvastanut minulle aina rinnalla kulkevaa ystävää.  

Aloitettuani ammattikoulun jäi hevostelukin vuosiksi paitsioon aina siihen asti, kun ystäväni Sanni osti itselleen itsepäisen norjanvuonohevosen Frassen. Meillä oli hetken aikaa ylläpidossa noihin aikoihin myös lämminverinen eläkeruuna Ykä. 

Jälleen Frassen lähdettyä ylläpitoon muualle ja Ykän palattua kotiinsa hevoset jäivät taka-alalle. Kaikki muuttui kuitenkin jälleen kun  Titta muutti Oulusta takaisin synnyinsijoilleen hevosensa Millan kanssa. Milla oli yksi elämäni hevosista, hevonen jota tulen lämmöllä muistelemaan lopun ikääni.

Jokkilassa hevostelu jatkui vuosien ajan, ensin Millan kanssa touhuten ja sittemmin kuvioihin tuli Lore, ensimmäinen oma ja täten myös tärkein.

Siinäpä se lyhykäisyydessään, päivääkään en vaihtaisi enkä jättäisi yhteenkään karvakorvaan tutustumatta jos uudelleen valitsisin. Toivottavasti saan nauttia näistä nykyisistä vielä vuosien ajan sekä tietysti myös tulevista tuttavuuksista päivieni loppuun asti.

Kevättalven parhautta!

Parina päivänä tullut vierailtua järven jäällä, aivan huippua! Eilen käytiin naapurin heposilla ilta-auringossa ravailemassa, taisipa olla miun eka kerta järven jäällä hevosella. Ei voinut muuta kun nauttia! Sen verran hienoo oli, että tänään nappasin Jaanan luottopollen Loren liisinkiin ja käytiin vähän laukkailemassa, ukko sai päättää vauhdista. Vapauttavaa, voin kertoa!

Riikalla en hirvinnyt lähteä, kun taitaa kiima olla tuloillaan viime päivien venkoilun perusteella. On niin kiva tulla aidoista läpi, ja pyöriä vaan ympyrää sekä hypätä vähän pystyynkin, kun ei huvita lähteä radalle.. Pöhkö tamma. Oli muutenkin kiva mennä vaan ihan rennosti, Riikan kanssa, kun saa aina vähän olla tarkkana. Tuppaa se täysiä-vaihde meneen turhan herkkään päälle. Mut luotto kasvaa koko ajan. :) Huomenna pyöritään tamman kanssa sit kentällä. 

Siinäpä ensimmäinen postaukseni ikinä, lyhyestä virsi kaunis, eikös? :)

Uudet tuulet

Ratkaisu blogi ongelmaan on löytynyt, jatkossa kirjoittajina toimivat minä ja Heli ja päähahmoina toimivat karvakorvat Lore ja Riika.

Aluksi lienee aiheellista päivittää kuvin ja sanoin ympäristö, jossa hevostelu tapahtuu. Talli sijaitsee siis "hevospitäjällä" Petrumalla, Aholantilalla. 

Muutimme koko poppoo avopuolisoni kotipaikalle syksyllä -15. Omalla kohdallani osa muutto päätöksestä pohjautui juuri sille, että hevosen saa omaan pihaan, jolloin sen kanssa harrastaminenkin toivottavasti lisääntyisi.

Ennenkuin hevoset saatiin siirrettyä, täytyi niille tietenkin rakentaa talli. Teimme alkuun pikaisen pihaton jossa hevoset asuivat hetken, Lore tosin stressasi siinä oloa kovin, ei rauhoittunut ollenkaan niinkuin tallissa.

Naapurin ravirataa,Poninpolkua saadaan edelleen käyttää, jos kovempaa vauhtia haluaa kokeilla ja muutoinkin isona apuna kaikissa käytännön hommissa on kyseinen herra ollut, joten suuri kiitos siitä hänelle.

Tallin rakentamisesta oli vastuussa avopuolisoni Harri sekä sekalainen joukko apumiehiä, ja se rakentuikin melko nopeaan tahtiin kun alkuun päästiin. Seuraavana vuorossa oli pienen kotikentän perustaminen josta siitäkin tuli meidän käyttötarkoituksiimme soveltuva.

Riika ja Lore tutustelivat uusiin kavereihinsa ensin aidan toiselta puolelta, tosin pitkään ei mennyt kun Sampukka kiimoissaan rynni läpi aidan ja vuosisadan rakkaustarina sai alkunsa.. Sampukka oli aivan Loren lumoissa eikä tuo vanha ukkokaan jättänyt liehittelijäänsä huomiotta. Illalla hevosten talliin saaminen oli tuskan takana, rakastavaiset kun eivät antaneet kiinni ja eron kynnyksellä kaihoisasti huusivat toisilleen jäähyväisiä. Lore antoi käytöksellään maistiaisia siitä, millainen persoona hän olisi oriina ollut ja Sampukka muistutti, että naiset osaavat olla halutessaan todella ärsyttäviä.. Onneksi minulla on ruuna, vaikkakin sen luulee välillä olevansa jotakin muuta.

Minä olen kaiken kaikkiaan varsin tyytyväinen siihen, että nuo jauhoturvat tuolla oman pihan perällä lymyävät ja ratsaille voi hypätä aina kun siltä tuntuu. Elo Titan luona oli mukavaa sekin ja omalla tavallaan helppoa, kun hevosista huolehtijoita oli useampi, vaan kerran kun ne on omaan pihaan saanut, niin vieraille ne ei enää lähde <3

Suuret muutokset

Hiljaiseloa on jatkunut jo tovin, ja syystä.

Kerrottakoon ensin suurimmat mullistukset: 

• Meidän rakas Milla siirtyi johtamaan laumaa ikivihreille niityille (Titta voi halutessaan kertoa tästä tapauksesta enemmän..) 
• Heli osti hevosen, norskityttö Riikan
• Lore ja Riika muuttivat Jaanan pihaan
• Titta osti pienen coppityttösen, Millin

Tietenkin nämä muutokset vaikuttavat nyt blogin sisältöönkin, sopimatta tosin on se miten. Olen mielessäni hauduttanut ajatusta, että blogilla olisi edelleen useampi kirjoittaja, joista jokainen kirjoittaisi oman pihansa touhuista..?  

Tästä tuli nyt tälläinen pika päivitys, katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.