Valoa pimeässä ja hiuslisäkkeitä

Tämän kertainen päivitys ei taaskaan ole päiväsidonnainen, vaan kertoilen viime aikaisia tapahtumia ja hullutuksia :)

Aloittakaamme siitä, että Lorella kävi toissa viikolla vuokraaja ensimmäistä kertaa. Kaikki meni niin hyvin kun vaan voi olettaa menevän sumuisessa ja pimeässä illassa ja ratsastus pohjan ollessa mutanilju pelto.. :D Meillä oli halogeeni työvalo viritettynä miljoonan jatkojohdon päähän pellon laidalla ja siinä sitä sitten mentiin. 

Ajattelin jo, ettei kukaan hullu varmaan toistakertaa pitkänmatkan takaa tule meidän pienelle maalaistallille jumalan selän taakse ratsastamaan, kun Petrumatiekin alkaa jo näyttämään todellista luonnettaan kaikkine monttuineen ja pehmenneine kohtineen, mutta olin väärässä, uudet tärskyt on jo sovittu :)

Vuokraajan tallilla käyntiajat vaativat ratsastamisen onnistumista myös pimeässä, ja tämän innoittamana päätinkin kokeilla kuinka Lore käyttäytyy yksin maastossa otsalampun valossa. Noh, hyvinhän se meni, tosin lamppu oli senverran surkea, ettei sen kanssa uskaltautunut kuin kävelemään. Muutamaan otteseen metsässä rymyävä Toto säikäytti Loren matkalla, mutta silloinkin reagtiona oli vain pieni pyrähdys eteenpäin.

Heijastimia ei voi koskaan olla liikaa..:)

Helikin uskaltautui viimein hevosen selkään raskaudesta jouhtuneen taukonsa jälkeen, ensin Loren ja myöhemmin Sydänmaalla Unskin, tuo Sydänmaan reissu onkin jo seikkailu itsessään, mutta ei siitä sen enempää.. Helin haaveilu oman karvakorvan ostamisesta voimistuu päivä päivältä, eikä asiaa ainakaan jarruta meikäläisen kannustus asiaa kohtaan :)

Huomatkaa ratsastukseen erinomaisesti soveltuvat reinot :D

Viime viikkojen aikana ratsastaminen on jäänyt entistäkin vähemmälle johtuen flunssasta sekä auttamattomasti pimenevistä illoista, klo 16:00 on jo hämärää!! :( Koska hommiminen suoraan hevosten kanssa ei ole onnistunut,päätin päivittää pollejen ruokinta ohjeet, sekä tein ohjeen iltatalli hommista, tämä siksi, että Loren vuokraaja on lupautunut avustamaan tallitöissä käydessään.

Tässä blogin hiljaisuuden aikana sattui myös ikäviä asioita, Titta hajotti selkänsä, eikä näin ollen ole päässyt hänkään hevosen selkään, ennenkuin tänään. Kävimme hissukseen pellolla kokeilemassa mitä selkä sanoo ratsastuksesta, minä ja Lore sekä Titta ja Nappi. Nuorikko oli kerännyt energiaa liikuttamattomuuden aikana, ja tästä syystä temppuili aluksi viskomalla päätään ja syömällä aina kun vaan pystyi. Muutaman kerran kun pelto oltiin päästä päähän menty, Nappikin asettui ja toimi kivasti. Ratsastuksen lomassa harmittelimme yhdessä Loren jouhettomuuttta, eritoten etuharjan uupumista. Siitä se ajatus sitten lähti, ja loppu tulemaksi Nappi vastentahtoaan lahjoitti Lorelle tupsun harjastaan..

Kaikki neljä kotona jälleen

Tänään oli tallilla käynnissä talvitarhojen pystytystä ja puhdistusta, eli tappavan tylsää työtä talikon ja rautakangen kanssa sormet verillä ja kämmenet rakoilla.. 

Laidunmaa oli sateen jäljiltä niin pehmeä, että kumisaappaat päästelivät ällöttävää "Slurps" ääntä jokaikisellä askeleella jonka otti, hyvä kun jaloissa pysyivät, hevoset taas olivat ottaneet kaiken ilon irti tuosta MutaLiejuLöllöstä joka velloo tarhoissa, todistus aineistoa asiasta alla..

Minulla on pakottava tarve jakaa kanssanne hieman työvälineidemme kuntoa, jotta ymmärtäisitte miksi tämä tarhojen korjaaminen tuntuu aina yhtä puuduttavalta pakkopullalta.. 
Käyttäkäämme esimerkkinä rautakankea, senhän kuuluisi olla suora,eikö vain? No ei muuten meillä ole, kanki nääs on taipunut keskikohdastaan niin, että muodostaa miltei 90 asteen kulman.. Kangen maahan upotuksen täytyy tapahtua tietyn asteisessa kulmassa, jotta reikä jollain tapaa saadaan aikaiseksi.. Tolpan kiinni hakkaaminen tällä kyseisellä työvälineellä lähenteleekin jo vaikeusasteeltaan ydinfysiikkaa. Harmi ettei kuvakollaasiini kertynyt otosta tästä toimenpiteestä, voin kertoa, että on vaarallisen näköistä touhua.

Päädyimme tekemään kaksi erillistä tarhaa, sillä Nappi ja Milla tulivat takaisin Petrumalle ja välttääksemme jälleennäkemisen vimmassa sattuvia haavereita pidämme pollet muutaman päivän erillään toisistaan. Ukoilla kun on jo hokkikengätkin jalassa ja Lorella tapana viuhtoa hieman kintuillaan tilanteissa, joissa se kuvittelee olevansa edelleen ori.. 

Ihmettelin tässä yksi päivä miten ihmeessä kaksi vanhaa ruunan rupsukkaa (tosin muutaman vuohen avustuksella) pystyy syömään ison heinäpaalin vajaaseen kahteen viikkoon, noh, vastaus löytyi kun rapsuttelin ja kärräsin hukkaheinää tarhasta lantalaan, sitä oli valehtelematta ainakin 10000000 kärriä.. 

Tämän päivän kruunasi tietysti Mamman ja Napin kotiutuminen, voi sitä riemua! Kuvat kertokoon jälleen kaiken, olkaa hyvät (Pahoittelen kuvan laatua osissa otoksista)

Loren liikuttaminen on viime aikoina jäänyt aivan liian vähälle, lapsiperhearki ja pimenevät syysillat verottavat osansa tässä hommassa, samoin toki työ, siksipä olenkin etsiskellyt Lorelle vakituista vuokraajaa muutamaksi kerraksi viikossa ja maanantaina meillä, tai siis Lorella ja vuokraaja ehdokkaalla on tärskyt :) Toivottavasti homma alkaa toimimaan, niin loppuu tämä huonon omatunnon poteminen edes tässä asiassa. 

Ps. Paikallis lehdessä oli juttuva karvakorvista ja muutamasta kaksi jalkaisestakin, lukaseppa :)

Nassun muistolle

Porukkamme vanhin karvakorva laukkasi virheimmille laitumille 23.8.2014

Sanat ei riitä kertomaan

Tuli aika raskaiden päätösten,

saattaa sut huomaan enkelten,
nyt saat juosta seuraten heitä,
ei kipu enää elämääsi peitä,
suru on suuri lohduton,
mut tiedän sun hyvä olla nyt on..

Kipu helpottaa vähitellen,mutta ikävä ei katoa koskaan

Kavionjäljet ikuisesti sydämessä

Frasse

Loppukesän ja syksyn kuulumisia

Innokkaan lukijan pyynnöstä tallielämä päivitystä tulossa, blogin hiljaiseloa on jo kestänyt useamman kuukauden, joten kerrottavaa onkin riittämiin.

Laina hevoset Lyymi ja Omppu palasivat loppukesällä takaisin omistajalleen ja talli tuntui hetken aikaa tyhjälle, kun karvakorvia oli totutun kuuden parin sijasta vain neljä.. Tallin kesämaskotteina meitä hauskuutti lammaspari, jotka ristittiin värityksiensä mukaan Lakuksi ja Susuksi, mahtavia pikku persoonia! Syksyt tullen myös lampaat palautuivat omistajalleen, mutta tilalle tulivat sitten vuohet Satu ja Strokkur.

Saro, Saksanpaimen koira, sai pentueen alku syksyllä, 7 vilkasta naskalihammasta! Isänä Husky ja muutamalle pennulle onkin periytynyt isän sinisilmät <3

Titta siirsi omat pollensa (Nappi ja Milla) serkkunsa Sannin tallille pienimuotoiseen leiri- ja ratsastustoimintaan (Titta voi halutessaan kirjoitella oman julkaisun tästä ajasta). Näinollen vanhat herrat (Lore ja Arsi) ovat siis asustelleet tallilla kaksistaan, ja heidän yhteiselonsa onkin onnistunut todella hyvin! 

Eilen tallille saapui myös kaksi pientä pupusta <3 Tällähetkellä eläin repertuaari lähenteleekin jo kotieläinpiha kapasiteettia, vain lehmä ja sika puuttuu :D

Pakkaskelit saapuivat onneksi ja polttiais kausi on tällä vuodelle selätetty, ja kyllä niitä pikkupirulaisia riittikin! Lorella on hieno irokeesi, päädyin sen keskikesällä leikkaamaan, jotta harjamarron hoito olisi helpompaa, loimia ukko rikkoi kiitettävästi ja omistajan ompelukoneen käyttö taidot karttuivat humisten.. 

Tässäpä nyt oli tälläinen pikapäivitys ja loppukevennykseksi muutama kuva kesänajalta:

Nappi, the isopää :D

Porkkana varkaat

Jatta, Arsi ja Peetu

Kesä ja kärpäset

Kesä näyttää tekevän tuloaan toisella yrittämällään ja sen myötä myös kaikki lentävät öttiäiset..

Tallissamme Lore kärsii kesäihottumasta ja taistelu oireita vastaan on ollut käynnissä jo toukokuun puolesta välistä lähtien.
Ensimmäisen lämpöaallon seurauksena harjamarto hangkaantui verille ja häntäjouhet alkoivat uhkaavasti hupenemaan, ja kaikki tämä tapahtunui muutaman päivän sisällä, kun ehjää loimea ei ollut hevoselle päälle laittaa. Toivotonta!

Hännän tyvi

Häntä lähempää

Harja marto

Saldo loimien kulutuksessa seuraava: kaksi totaalisesti revittyä, yksi tilkkutäkki ja yksi miltei kunnossa oleva sekä kaksi odottamassa paikkausta, miten ihmeessä muut saavat loimet kestämään ehjinä edes kahta viikkoa!!?

Ihottuman "hoitoohjeena" tällä hetkellä harjamarron ja hännän päivitäinen vesipesu hiestä ja liasta, helosan/ tervavoide/ iho- ja haavavoide sen mukaan missä kunnossa iho on. Rasvan päälle olen laittanut vielä Effolin liuosta joka lupaa vähentää kutinaa, sekä pikiöljyä (tää haisee kyl niin karmeelle, että itse ainakin pysyisin loitolla jos olisin ötökkä). Loimitettunahan Lore on ympärivuorokauden ja ollaan pidetty pahimmat polttiaisajat sisällä (n. 20-09). Shamppoo pesut teen 2x vko Teepol nimisellä aineella.

Huppu ihottumaloimeen on tulossa Hööksiltä, otettava sekin käyttöön kun kihnuttaa päätäänkin melkoisesti.

Pään hankaumia

Aloitin tuolla hoitoohjeella Loren hangattua itsensä verille, ja avonaiset ihorikot ovatkin jo menneet kiinni eikä uusia verestäviä hankaumia ole tullut. Harjasta ja häntääkin on vielä jäljellä, saa nähdä mikä on tilanne syksyllä.. Noh, onneksi Lorea pukee myös "punkkari look", vaikkakin harjas kasvatus olisi ollut suotavampaa..

Mielelläni kuulisin muidenkin "taisteluohjeita" tätä inhottavaa vaivaa vastaan ja tarkoituksena olisi tehdä syksyllä yhteenvetoa erilaisten hoitomuotojen kannattavuudesta Loren kohdalla.

Hulinaviikko

Tällä viikolla tallilla on sattunut ja tapahtunut niin paljon, ettei koneen ääreen ole ennättänyt istahtamaan. Ensimmäiseksi mainittakoon, että laumamme on kasvanut kahdella yksilöllä! Keskiviikkona meille saapui lainahevoset Lyymi ja Omppu.

Lyymi on 17- vuotias suomenhevostamma, entinen ravuri, joka toimittaa nykyisin puskahevosen roolia. Omppu on 11- vuotias risteytysponitamma ja tutustuttuaan talliin ja sen muihin asukkaisiin, alkaa toimia lasten ratsuna.

Vastaaotto uusille oli melko hyvä, Arsi pelkäsi pientä ponia, liekkö koskaan tuon kokoista nähnyt. Lore vähintäänkin innoistui, Lyymille iski nimittäin heti kiima päälle. Nappi tapansa mukaan oli todella kiinnostunut ja ihmeissään siitä mitä tapahtuu, juoksenteli ja poukkoili pitkin laiduinta eikä oikein tiennyt mitä tekisi ja miten olisi. Suurimman yllätyksen aiheutti kuitenkin Millan suhtautuminen tammohin. Milla on siis ollut koko meillä oloaikansa ainut tamma laumassa ja johtoasemassa. Toisen vanhemman tamman tulo laumaan mietitytti, millainen arvotaistelu olisi tulossa ja millä lopputuloksella. Milla kuitenkin otti kaiken totaalisen tyynesti, taisipa jopa ensimmäisenä iltana syödä Lyymin kanssa samasta heinäkasasta!

Kengittäjä vieraili tallilla myös tällä viikolla. Millakin sai nyt kengät jalkaansa, kun oli muutaman kuukauden ilman lannehalvauksen takia. Edelleen mamma kipuilee jalkojaan, vuolun välissä oli pidettävä taukoa, jotta hevonen pysyi pystyssä.

Nappi osasi koetella kengittäjän hermoja painamalla valtavalla massallaan kengittäjän pitelemälle jalalle, onneksi Nappia ei kenkään laitettu, vuoltiin vaan, olisi muutoin saattanut jäädä homma puoli tiehen.

Arsin kengitys sujui lupsakkaasti, jos pakollisia "täytyykö mun oikeesti pitää tätä kinttua ilmassa" -protestointeja ei oteta huomioon, niin mikäpä tuota kengittäessä.

Ja sitten pääsemmekin murheenkryyniin, Loreen. Kengitys itsessään meni hyvin, niin kuin aina, mutta toinen etukengistä oli vääntyneenä jo samana päivänä, kun kenkä jalkaan laitettiin ja eilen illalla huomattiin toisen etukengän myös irronneen. Tämä on ollut Loren ongelmana jo aikaisemminkin, tosin edelliset kengät tippuivat vasta viikko ennen uutta kengitystä. Lorella on paha tapa kaapia etusellaan ja se ilmeisesti  ainakin osin vaikuttaa tuohon kengän pysyvyyteen ja toisaalta poijalla on sen mallinen kavio, että jalat ovat miltei tikkusuorat, voisi sanoa että miltei "varvastaa". Noh, pikkuveli lupasi tulla tänään laittamaan varakengät jalkaan, on lomitushommiensa ohella opetellut senkin homman. Seuraavaa irtokenkää odotellessa..

Tilukset

Kiireinen alkukesä on viivästyttänyt ensimmäisen julkaisun kirjoittamista, mutta tänään, hyvästä säästä ja yövuoron valvoneista silmistä huolimatta, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tässä tulos: ihka ensimmäinen blogijulkaisuni ikinä! :)

Ajatus blogin tekemisestä on lähtöisin minun ja Titan päästä, osa facebook-kavereista oli jo varmaan kurkkuaan myöten täynnä jatkuvia hevostilapäivityksiä, mutta into asioiden jakamiseen oli niin suuri, että blogin kirjoittaminen tuntui hyvältä ratkaisulta. Perimmäisenä tarkoituksena ei ole haalia suurta lukijakuntaa, mutta kaikki halukkaat ovat tervetulleita tutustamaan meidän arkiseen, mutta hyvin antoisaan elämään tallilla ja hieman sen ulkopuolellakin, sekä ajatuksiin ja arvomaailmaan liittyen hevosiin ja elämään ylipäätään.

Aiheellista olisi ehken tutustuttaa vieraat lukijat tallin tiluksiin. Elikäs, talli on rakennettu vanhaan navettaan ja on ollut hevoskäytössä jo kymmenien vuosien ajan. Tila on Titan ukilta lähtöisin ja jo hänellä oli navetta muutaman suomenhevosen tallina. Tänä päivänä talli on jaettu kahteen eri tilaan, toisessa karsinapaikkoja kolme ja toisessa kaksi. Tarkoituksena on kesän aikaan laajentaa toista tilaa niin, että ensi talvena kaikki pollet mahtuisivat samaan tilaan. Tuolloin karsinapaikkoja olisi siis yhteensä 6 kpl ja Helin ylipuhuminen hevosen ostoon kiihtyy.

                                         Ylemmässä kuvassa "isotalli" ja alemmassa "pikkutalli"

Kesälaitumet on tälle vuodelle jo pystyssä, pellot sijaitsevat pihapiirissä, joten hevosten valvominen ympärivuorokautisen ulkoilun mahdollistamiseksi on helppoa.

Tilan ympäristö on ihanteellinen hevosten pitoa ajatellen, vaihtelevia maastoja riittää, uittopaikalle on matkaa n. 200m. Kesälaitumen vieressä kulkee hiittirata, Poninpolku, jota saa halutessaan käyttää virtojen päästelyssä ja liikenne teillä on yleensä sen verran hiljaista, että hevosilla voi halutessaan kulkea pidemmänkin matkan maantiellä. Halutessaan saa ratsastuksenopettajankin paikalle. Puutteena mainittakoon kunnollisen hiekkapohjaisen kentän puuttuminen. Tällä hetkellä kenttänä toimii suhteellisen tasainen peltoalue, joka olisi tarkoitus jossakin vaiheessa hiekoittaa. :)