Mistä kaikki sai alkunsa

Mie oon ollu hevostyttö niin kauan ku jaksan muistaa. Äiti on kertonut, että ensimmäistä kertaa olin ponin selässä kesämaassa ja mökötin koko talutusratsastuksen ajan, koska olisin halunnut mielummin vesiliukumäkeen.. :) Eli tuolla kertaa en ilmeisesti vielä kaviokkaille lämmennyt.

Lapsuusajan hevostelun keskiönä ja hevosmiestaitojen perustan antajana toimi Heinäahon hevos- ja lomatila. Tuolla tallilla kasvettiin vuosien ajan hevostan rinnalla, aluksi kesäleirien merkeissä ja leiritoiminnan loputtua ravureiden ja siitostammojen sekä -oriiden kanssa pelaten.

 Jo tuolloin minulle oli itsestään selvää kuinka suuri vastuu omassa hevosessa on, miten se sitoo, työllistää ja aiheuttaa jatkuvaa huolta ja murehdintaa. Tosin yhtä selvää oli myös se, miten paljon nämä kaviokkaat antavat sisältöä elämään, naurattavat, lohduttavat ja nostattavat itsetuntoa. Hevonen ei ole koskaan ollut minulle vain lemmikki tai harrastus, se on kuvastanut minulle aina rinnalla kulkevaa ystävää.  

Aloitettuani ammattikoulun jäi hevostelukin vuosiksi paitsioon aina siihen asti, kun ystäväni Sanni osti itselleen itsepäisen norjanvuonohevosen Frassen. Meillä oli hetken aikaa ylläpidossa noihin aikoihin myös lämminverinen eläkeruuna Ykä. 

Jälleen Frassen lähdettyä ylläpitoon muualle ja Ykän palattua kotiinsa hevoset jäivät taka-alalle. Kaikki muuttui kuitenkin jälleen kun  Titta muutti Oulusta takaisin synnyinsijoilleen hevosensa Millan kanssa. Milla oli yksi elämäni hevosista, hevonen jota tulen lämmöllä muistelemaan lopun ikääni.

Jokkilassa hevostelu jatkui vuosien ajan, ensin Millan kanssa touhuten ja sittemmin kuvioihin tuli Lore, ensimmäinen oma ja täten myös tärkein.

Siinäpä se lyhykäisyydessään, päivääkään en vaihtaisi enkä jättäisi yhteenkään karvakorvaan tutustumatta jos uudelleen valitsisin. Toivottavasti saan nauttia näistä nykyisistä vielä vuosien ajan sekä tietysti myös tulevista tuttavuuksista päivieni loppuun asti.